tiistai 23. elokuuta 2016

Ensimmäinen sovitus

Heipparallaa pitkästä aikaa. 

Jostain syystä ei oo tullut kirjoiteltua tänne nyt pieneen hetkeen. En edes väitä, että mulla "olis ollut kaikkea muuta". Kun ei todellakaan ole ollut! Mulla alkoi viikon loma perjantaisen neuvolassa olleen viimeisen työpäivän jälkeen. Olin siis vaan kesän lastenneuvolassa. Nautin kyllä siitä hommasta tosi paljon ja kesä menikin tosi nopeeta enkä ees (normaalisti tapojeni mukaan) stressannut lähes ollenkaan koko kesänä! Voisi varmaan siis sanoa, että se työ jotakuinkin sopi mulle, hih..?
Nyt tosiaan lomailen viikon. Mitään erityistä en oo tälle viikolle keksinyt ja musta on kyllä aika ihanaa vaan olla ja oikeasti ottaa levon kannalta tää loma. Syksystä tulee luultavasti rankka kun on paljon uutta opittavaa uusien töiden parissa. Nyt aloitan viikon päästä työt vastasyntyneiden teho-osastolla! Ootan ihan hirveesti tuota työn alkua vaikka se jännittääkin. Onneks mulla on jo aika hyvin työkokemusta pienokaisista ja perheistä myös ennen neuvolatyötä niin niistä on varmasti hyötyä. Mutta joo, oon tosi innoissani!



Mitäs muuta.. No niin joo! Mä kävin eilen sovittamassa häämekkoja! Ihan aika extempore! Seinäjoella on liike nimeltä RosAmor, joka siis myy vaatteita niin tulevalle rouvalle kuin herrallekin. Tuo liike on nyt lopettamassa ja siellä oli -70% alennuksessa ihan kaikki. En voinut olla varaamatta mulle ja Villelle sovitus aikaa! Harmitti, ettei saatu ketään läheisiä sinne mukaan näin äkkivaroituksella, mutta me nyt ajateltiin, että mennään lähinnä vaan vähän katsomaan. Ja sitä me kyllä tehtiinkin, että ei kumpikaan meistä sieltä mitään ostanut. Vaikka upeat alennukset ja upeita mekkoja olikin. Ei vaan meille sopivia. 
Ville sovitti yhtä tummaa pukua. Siinä oli harmaa liivi ja puvun takissa oli jotain pientä kimalletta. Se oli ihan hieno, mutta ei kummankaan mielestä kuitenkaan Villelle se puku. Se alennus oli ollut jo elokuun alusta saakka, joten Villen kokoa ei enää muista puvuista ollut. 
Mä koitin varmaan viittä eri mekkoa. Aluks vähän haettiin, minkä mallinen mulle sopii. Koitettiin semmoset prinsessaunelmatkin päälle että! En oo koskaan ajatellut, et semmoisen kauheen pöyhkeen mekon haluan ja ei se sielläkään omalle tuntunut. Mutta semmoset puolimerenneitomalliset sopi mun kropalle suht hyvin. Semmosta kevyttä ja ilmavaa pitsimekkoa mitä etsin niin ei tuolla nyt enää ollut. Mutta se viimeinen mekko mitä koitin, oli kyllä ihana! Kaunis pitsinen yläosa joka peitti kauniisti tuota rintamusta ja sit selässä kans semmoista pitsiä. Oih ja voih! Pakko päästä pian uudelleen sovittelemaan pukuja, koska se oli niiiin ihanaa! 

lauantai 6. elokuuta 2016

The dress

The dress.

Millaisen haluan? En vielä oikein tiedä, mutta jotain siitä tiedän. Siinä on oltava pitsiä! Sen oon tiennyt koko ajan. Se vois myös olla semmoinen aika kevyehkö ja hentoinen. Eli ei yhtään niinkuin minä tällä hetkellä.. Ehheh. On joo vähän tekemistä ennen ens kesää. Tai oikeestaan ennen ensimmäistä sovituskertaa! Haluaisin näyttää hyvältä kun pääsen sovittelemaan niitä kaunokaisia.

Katsotaas pari kuvaa.

Noniin. Tässä olis aika täydellinen yksilö. Tossa on lähes kaikki mitä tällä hetkellä voisin kuvitella häämekkooni. Keveyttä, pitsiä ja nappeja. Selkämys vois olla hieman vähemmän antava, koska en näytä tuolta. Mutta muuten aika upea yksilö vai mitä sanotte?


Aika hyvin taitaa noista muutamasta esimerkistä huomata, millaisia mekkoja selailen pinterestistä. Nuo kuvat on siis sieltä napattu. 

Oih ja voih.. En haluais maksaa yhden päivän mekosta maltaita, mutta mä pahoin pelkään, että sitten kun se the dress on mun päällä niin hintalapulla ei oo mitään väliä. Ei yhtään mitään. Koska silloin mun on saatava se hinnalla millä hyvänsä. 
En tiedä haluaisinko vuokrata mekkoa. Jotenkin musta tuntuu, että haluaisin kuitenkin omistaa sen. Ehkä voisin sitten joskus myydä sen mekon jollekin tulevalle one happy bridelle. Mutta tällä hetkellä oon siis menossa ostamaan mekkoa, en vuokraamaan. 

Ensiksi pitäisi vaan saada itseä taas niskasta kiinni ja lähdettyä sinne salille. Ja jumpille. Ja lopettaa noiden vieressä olevien irttareiden syöminen.. Mulla oli keväällä ihan tosi hyvä tsemppi liikunnan kanssa ja nautin siitä täysillä. Laihduinkin useamman kilon, niitä oli kertynyt ihan yllättäen useampia. Jotenkin nyt kesällä en oo taaskaan saanut itsestäni mitään irti. Ruokavalio on ollut välillä ihan mitä sattuu ja kaikki herkut on maistunut kyllä ihan liian usein. No, nyt on taas tulossa jotain minkä takia sitä kroppaa haluaa muokata. 

Palaillaan!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Häiden värimaailma?

Ihan tämmöistä turhanpäiväistä löpinää tällä kertaa. Vitsit oon saanut paljon kaikkia kivoja ideoita ja "vertaistukea" Facebookin monista hääryhmistä. Enpä ajatellut ees, että siellä ihmiset olis noin avoimia ja mukavia ja jakais omia hääjuttuja noinkin aktiivisesti. Oon ehdottomasti iloinen siitä, että oon liittynyt noihin ryhmiin. Sieltä on myös mukavaa bongailla muita Seinäjoella häitään juhlivia! Oon myös löytänyt kivoja ja kauniita hääblogeja sitä kautta. Ainut huono homma minkä oon tajunnut noita ryhmiä selaillessani on se, että tuntuu niinkuin kaikilla olis jo ihan kaikki hääsuunnitelmat tehty! Siis ihan kaikki. Sormukset ostettu juhlapuvuista puhumattakaan. Juhlien teemavärit päätetty jo kauan sitten ja löytyy jo jotain sinistäkin..

Pinterestistä saa paljon inspiraatiota häiden koristeluita ajatellen. Ei olla vielä todellakaan päästy siihen pisteeseen, että mitään teemavärejäkään oltais päätetty. Siitä vois lähteä niin osaisi sitten etsiä oikeanlaisia inspiraationlähteitä. Sen jo luulen tietäväni, että luultavasti meidän teemavärit on jotain aika pelkistettyjä, kauniita ja hempeitä. Ehkä. Toisaalta olis kiva ottaa mukaan joku räväkämpikin sävy. En tiedä.. Wanhan Karhunmäen ruokatilassa yks seinä on semmoinen kauniin petroolinen sävyltään, tykkään siitä kyllä ihan. Mulle on iskenyt joku villitys tuohon petrooliin, nimittäin maalattiin pari kuukautta takaperin meidän vessan yks seinä petroolimaalilla. Se on nyt niin hieno! Joten siinähän olisi yksi ihan potentiaalinen vaihtoehto. Mutta ääh, en tiedä sitten kuitenkaan.. Uskon, että meidän ja varsinkin mun mieli muuttuu tuhat ja yks kertaa vielä ennen ku saadaan mitään kunnollisia päätöksiä aikaan.

Täytteenä yksi kuva meistä, otettu kuukausi takaperin Provinssissa. Oli muuten yks kesän parhaista viikonlopuista, täyttä kultaa!

Ja hei psssst! Klikatkaa ihmeessä itsenne tän blogin lukijoiksi tuolta sivun alhaalta, niin pysytte paremmin messissä. Mulla on näyttävästi tällä hetkellä huimat yksi lukijaa *tähän se apina-emoji, joka peittää silmänsä*, heh.. No eipä ala ahdistamaan tunku!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Juhlapaikkarakkautta

Me juhlitaan meidän häitä 26.8.2017. Niinkun jo viime tekstissä sanoinkin, on kirkko ja juhlapaikka jo varattuina. Meidät vihitään Seinäjoella Törnävän kauniissa kirkossa ja hääjuhla on sitten Lapualla Wanhassa Karhunmäessä. Varmaan ainakin Etelä-Pohjanmaalaisille tuttuja paikkoja molemmat.
Kaikki seuraavat kuvat on minun itse ottamia.



Wanhaan Karhunmäkeen ihastuin jo kauan sitten ennen kun ihan tosissaan edes oltiin ajateltu häiden järjestämistä. Jotenkin se päärakennus on todella ihanan näköinen ja voin vaan kuvitella kun kaikki rakkaat häävieraat saapuu sinne meidän kanssa juhlimaan. Ville on joskus tosi kauan sitten ollut yksissä häissä Karhunmäellä, muttei juurikaan paikasta mitään muistanut. Joten käytiin vielä ennen paikan varaamista katsomassa sisätilatkin läpi. 

Mun mielestä oli jotenkin kauheen hankalaa ajatella, että miltä ne sisätilat sitten näyttäis kaikkine koristeluineen pöytineen ynnämuineen. Ja vähän ehkä tuli sellainen fiilis alkuun, että onko tää paikka sittenkään meille se oikea? Ville onneks iski mun päähän sen ajatuksen, että tilat on täysin erinäköiset sitten kun siellä on kaikki vermeet laitettuna. Nyt esim. ruokasali oli täysin tyhjillään jonkun leirin vuoksi. Saatiin onneksi rauhassa tutustua tiloihin ja ottaa kuvia niin muistaa sitten vielä puolenkin vuoden päästä mille se tuleva juhlapaikka näyttää!

Mutta eikö ookkin aika ihanan näköinen päärakennus? Tuolla on plussaa se, että siellä voi vieraat myös majoittua. Siellä on kaksi vanhaa rakennusta, mitkä on majoituskäytössä. Lisäksi siellä on hääparille käytössä semmoinen Amor-aitta hääyötä varten, hih! Siellä me sitten nukutaan eka yö aviopuolisoina!

Iltaohjelma on Karhunmäessä sitten semmoisessa liikuntasalissa. Sinne varmaan siirryttäisiin sitten ruokailun jälkeen. Se sali oli aika suuri ja taas mulla oli hankaluuksia ymmärtää, että se ei oo semmonen autio sali sitten juhlapäivänä. Mikähän mun hahmottamisessa on vialla..
Onneks juhlatiloja pääsee koristelemaan edellisenä päivänä. Vaikka olis tietty ollut vielä parempi, jos tilat olis saanut käyttöön jo sillä hääviikolla. Tuskin siellä salissa mitään ohjelmaa on, tai no mistäs sen tietää. Nää asiat on varmaan kyllä myös sovittavissa. Pitää kysellä asioista lähempänä. 
Me ollaan jo maksettu varausmaksu paikasta ja kyllä saa huokaista että löydettiin kivat juhlatilat näin nopeaa! Wanha Karhunmäki on ilmeisesti aika suosittu juhlapaikka, koska koko kesälle ei ollut enää kuin tuo yksi vapaa viikonloppu. Joten meidän hääpäivä olikin sitten sillä selvä!

Palaillaan taas, nauttikaa ihanasta kesäsäästä!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Näin sinusta ja minusta tuli me

Miten meistä sitten tuli me?

Me ollaan oltu teineistä asti yhdessä. Tavattiin lukiossa, kun Ville oli tullut mun kotipaikkakunnalle opiskelemaan. Lukion alkaessa ekana koulupäivänä muistan, kun käveltiin yhden mun ystävän kanssa jossain lukion pihalla. Ville tuli meitä vastaan ja sen mentyä ohi mä sanoin mun ystävälle jotain, että olipa siinä söpö poika. En tiiä muistaako mun ystävä ees tota juttua, mutta mulle se on ollu aina hauska muisto meidän ekasta "tapaamisesta".
Sen jälkeen molemmilla oli omia ihastuksia ja jotain säätöjä, mutta ekan vuoden keväällä me tutustuttiin paremmin ja sitten lopulta alettiin seurustelemaan. Meidän ekat vuodet oli  ihania ja semmosia suloisia, mutta hankalaakin toisaalta oli. Se teini-iän kapinointi ja oma epävarmuus kaikesta varmaan paistoi aika hyvin meistä sillon läpi. Vaikka tosi moni piti meitä täydellisenä pariskuntana. Kyllähän me oltiinkin, onnellisia ja rakastuneita!

Lopulta sitten lukio loppui ja muutettiin eri paikkakunnille vuodeksi. Se oli jotenkin kauheen hankalaa kun oli tottunut näkemään aina silloin, kun huvittaa. Onneks kestettiin se eka vuosi erillään ja sitten olikin meidän aika alottaa kunnolla yhteinen elämä. Muutettiin ekaan yhteiseen vuokrakämppään Raumalle. Meidän eka koti oli aivan ihana, vaaleet lattiat ja mustat vanhanaikaiset patterit seinissä. Iso ikkuna olkkarissa ja pieni parveke. Kaksio. Siellä me asuttiin koko opiskeluaika. Vuoden 2011 joulukuussa Ville kosi mua lomareissulla Rukalla.

Meidän elämä ei aina oo ollut helppoa ja meilläkin on ollut omat ongelmamme niin yhteisessä kuin omissa elämissämme. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja luulen, että se syy miks edelleen ollaan yhdessä on se, että me todellakin halutaan olla toistemme kanssa. 

Nyt asutaan meidän ihan omassa rivarineliössä Seinäjoella meidän pörröisen kissan kanssa. Tänne me jäädään ja täällä on hyvä olla. Villellä on vakituinen työpaikka täällä ja mulla riittää töitä myös, oon sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja ammatiltani. Ville on painotuotantoassistentti. 

Häistä on puhuttu jo vaikka kuinka kauan ja nyt me aiotaan ne viimein järjestää. Meille ei tuu mitkään megaisot häät, varmaan noin 70-80 henkilöä. Häiden järjestäminen alkoi sillä, että Ville soitti meille kirkon ja mä metsästin meille juhlapaikan. Kirkko ja juhlapaikka siis löytyy jo, niin ja myös valokuvaaja, videokuvaaja ja bändi.. Kaikki noi varattiin muutama päivä sen jälkeen, ku päätettiin alkaa järjestämään häitä. En vois kuitenkaan olla tyytyväisempi meidän valintoihin, niistä lisää sitten myöhemmin! :)





keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Alkusanat

Oman blogin tekeminen on ollut mielessä pienen ikuisuuden. Onhan noita yrityksiä aiemminkin ollut, mutta ne on olleet vaan harvojen ja tarkkaan valittujen silmien nähtävillä. Aiempiin blogeihin siis lähinnä päivittelin elämän koukeroita ja lisäsin tuhat ja yks kuvaa. Mulla ei vaan oo ollut kunnollista aihetta pitää blogia. Mun mielestä mun elämä ei vaan oo niin mielenkiintoista, että siitä sais pelkiltään blogia aikaseks. Joten nyt kun aihe viimein on ajankohtainen niin, tadaa..
Perustan  blogin, aiheena reilun vuoden päässä siintävä sormusten vaihto. Elokuussa 2017 musta tulee nimittäin rouva Niemelä!